Hyvinvointi ≠ kärsimyksen poissaolo

Koska koirahieroja on eläinalan ammattilainen, on ensiarvoisen tärkeää, että eläinten kanssa toimimisen perusjutut on hanskassa ennen muuta. Tällä ideologialla lähestyttiin ensimmäistä opiskeluviikkoa, jonka aiheina olivat koirien hyvinvointi ja käyttäytyminen.  Koirien käyttäytymisestä tulee varmasti kirjoiteltua useampaankin otteeseen, koska jo pelkästään koirien elekielestä voisi kirjoittaa kilometrikaupalla tekstiä, mutta nyt ihan ensimmäisenä haluan tarttua eläinten hyvinvointiin.

Niinkin hiljattain kuin 1960-luvulla eläinten hyvinvointia määriteltiin viiden vapauden kautta: vapaus nälästä ja janosta, vapaus epämukavuudesta, vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista, vapaus pelosta ja kärsimyksestä sekä vapaus normaaliin käyttäytymiseen. Hyvinvointi vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin kärsimyksen poissaoloa, eihän ihmistenkään hyvinvointia mitata pelkästään sillä, että just nyt ei pelota tai kahvihammasta kolota. Käytännössä esimerkiksi valtasosan tuotantoelämistä kohdalla on mielestäni absurdia puhua hyvinvoinnista, sillä niiden osalta lakikin velvoittaa ainoastaan perustarpeiden täyttämiseen, eivätkä ne siltikään usein ole vapaita kärsimyksestä.

 

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta määrittelee hyvinvointia kolmen oikeuden kautta: oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, oikeus lajinmukaiseen käytyyäytymiseen ja elinympäristöön, sekä oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Tässä määritelmässä päästään jo lähemmäs totuutta, sillä oikeudet huomioivat muun muassa erilaisia sosiaalisia aspekteja sekä positiivisten tuntemusten ja kokemusten tärkeyden, hyvinvointi kun käsitteenä perustuu vahvasti yksilön subjektiiviseen kokemukseen.

Mistä palasista eläimen hyvinvointi sitten koostuu ja miten me voimme siihen vaikuttaa? Tai ennen kaikkea, miten eläin itse voi siihen vaikuttaa?

Ruokinta on olennainen osa hyvinvointia – ja tästä tulen myös kirjoittamaan varmasti paljon valinnaisvalintani johdosta! Ravinnon tulee olla paitsi lajikohtaista, myös yksilölle sopivaa. Hyvinvoinnin edistämiseksi koiran ruokailuun tulisi lisätä lajinomaista ravinnonhankintakäytöstä. Luonnossa koirat käyttäisivät noin puolet hereilläoloajastaan ruuan hankkimiskäyttäytymiseen, joten ruokaan liittyvää aktivointia ei oikeastaan voi tehdä liikaa. Tällainen aktivointi voi olla esimerkiksi ruuan etsimistä nenän avulla, sen pureskelua luusta tai erilaiset aktivointilelujen tai -pelien käyttäminen ruokakuppiruokailun vaihtoehtona.

Käyttäytymistarpeiden mahdollistaminen on myös tärkeä tekijä eläimen hyvinvoinnin edistämisessä. Aiemmin mainitun ravinnonhankintakäyttäytymisen lisäksi tärkeitä aspekteja ovat sosiaalinen käyttäytyminen, lepokäyttäytyminen, liikkuminen sekä lämmönsäätely. Käyttäytymistarpeet eivät ole tahdonalaisia, vaan sisäsyntyisiä toimintamalleja, jotka ovat välttämättömiä yksilön normaalin kehittymisen ja/tai fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Käyttäymistarpeiden eväämisestä seuraa yleensä käytöstä, jonka ihminen kokee ongelmalliseksi. Esimerkiksi kesälomalla uudessa ympäristössä koiran lepokäyttäytyminen voi häiriintyä ympäristön, ihmisten ja tilanteiden sekä ylipäätään stimuloivamman meiningin takia, jolloin koira ei saa tarpeeksi unta ja lepoa, ja sen reaktiivisuus nousee. 

 

Koiran tulee saada olla koiramainen ja rymytä mudassa ja metsässä.

Oma suosikkini hyvinvoinnin edistäjänä on positiiviset kokemukset ja mukavuus. Erityisen positiivisia kokemuksia koira voi saada esimerkiksi päästessään toteuttamaan lajityypillistä käytöstä esimerkiksi ruuan hankintaan liittyvän käyttäytymisen kuten etsimisen, kaivamisen, tai sosiaalisen kanssakäymisen kuten leikin kautta. Lisäksi positiivisia kokemuksia voidaan tuottaa esimerkiksi mukavalla ympäristöllä, jossa on miellyttäviä sosiaalisia kontakteja ja ylipäätään toimimalla koiran tarpeiden edellyttämällä tavalla. Myös tunne mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tilanteeseen kuten riittävä valikoima mukavia lepopaikkoja, reitin valitseminen lenkillä ja yksilöä houkuttelevat palkkiot ovat koiralle positiivisia asioita. 

Terveys ja toimintakyky kuulostavat varmasti itsestäänselvyyksiltä, kun puhutaan koiran hyvinvoinnista, mutta terve eläin ei automaattisesti ole hyvinvoiva. Koiran kipuepäilykset tulee aina tutkia ja hoitaa, sillä laumaeläiminä koirat peittelevät kipuaan taitavasti, ja usein etenkin siltä lähimmältä ihmiseltä, jolta kivun huomaamista odotetaan. Myös erilaiset äärimmilleen jalostetut ominaisuudet voivat heikentää koiran toimintakykyä ja terveyttä, ja näin ollen vaikuttavat alentavasti sen hyvinvointiin.

Edelliseen kohtaan olennaisesti liittyvä hoito ja käsittely on erityisen tärkeää siksi, että usein toimenpiteen tai käsittelyn kohteena oleva koira voi olla (hierontaan tullessaan) kipeä, jännittynyt tai ainakin tottumaton. Käsittely ja hoitaminen tulisi tehdä eläimen kokemaa stressiä helpottaen sekä sen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiden, läpi koko hoitoajan, käsittelyn tai toimenpiteen. Tämä kohdan voisi laittaa myös ”stressin minimointi”-otsikon alle.

Koiran kipuepäilyt tulee tutkia ja kivut hoitaa.

Niputan tässä postauksessa samaan ympäristötekijät eli mm. sää, lämpötila, valon määrä ja melu sekä pito-olosuhteet (elintilat). Etenkin ulkona aikaansa viettävillä koirilla tulee olla mahdollisuus hakeutua lämpimällä säällä viileämpään varjoon ja kylmällä tai sateisella säällä lämpimään ja kuivaan. Sisätiloissa koirilla tulisi olla riittävä määrä erilaisia vetäytymispaikkoja esimerkiksi lepoa varten. Sohvien ja sänkyjen lisäksi koiralla tulisi olla täysin omia vetäytymispaikkoja, joiden suojaisuusasteet saisivat mielellään olla vaihtelevia. Koirilla tulisi olla tarpeeksi tilaa liikkua ja halutessaan väistää ihmisiä ja muita eläimiä. Lisäksi niiden tulisi päästä ulos liikkumaan tarpeeksi usein ja monipuolisesti. Häkittäminen on tietysti aivan no-no, mutta se on onneksi laissakin kiellettyä. 

Lisäksi hyvinvointiin vaikuttavat koulutusmenetelmät (positiivinen vahvistaminen vs muut), stressi (määrä, laatu, kesto), negatiiviset kokemukset (negatiivisten ja positiivisten kokemusten summa), sekä sosiaaliset suhteet (ihmisiin & muihin eläimiin).

Hyvinvointi on siis hyvin monesta osatekijästä koostuva kokonaisuus, eivätkä tietyille yksilöille optimoidut osatekijät maksimoi hyvinvointia kaikille saman lajin tai rodun yksilöille. Koiran eleiden, käytöksen ja kommunikoinnin opettelu ja siihen keskittyminen auttaa valitsemaan juuri omalle koiralle suotuisimmat olosuhteet ja osatekijät.